Elokuvaessee

KOHTA 18

”Meitä oli viis kundii. Me pidettiin yhtä – melkein aina. Musta meillä oli kaikilla ihan normaalit perheet. Normaalit ongelmat. Normaalit fiilikset. Ei mitään, mistä ei ois päässy yli. Sitten sinä yhtenä vuotena kaikki alkoi mennä jostain syystä päin vittua.”

     Kohta 18 on Maarit Lallin yhdessä poikansa Henrik Mäki-Tanilan kanssa käsikirjoittama ja Lallin ohjaama elokuva. Kohta 18 sai ensi-iltansa vuoden 2012 maaliskuussa ja on voittanut parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen ja parhaan käsikirjoituksen 2013 Jussi palkinnot.

     Elokuva kertoo Andrésta, Karrista, Akselista ja Petestä juuri heidän 18-vuotissyntymäpäivien alla ja Jonista joka on jo täyttänyt 18. Elokuva kuvaa hyvin miestenalkujen ongelmia ja kasvua täysikäisyyteen ja käsikirjoituksesta näkyy hyvin Lallin pojan käden jälki. Elokuva eroaa myös muista "kasvutarinaelokuvista" siinä, ettei se kaunistele nuorten ongelmia, vaan kertoo avoimesti täysikäistymiseen liittyvistä ongelmista; muunmuassa abortista ja vaikeista perhesuhteista. 

     Elokuva kuvaa hyvin nykyajan nuorten ja heidän vanhempien välistä kuilua; vanhemmat koetaan nykyään kaukaisemmiksi kuin ennen, eikä heille kerrota enää avoimesti kaikista nuoruuden hölmöilyistä. Nuoret kokevat nykyään täysikäistymisen korttina vapauteen ja poistumiseen vanhempien holhouksesta. Elokuvassa myös tuodaan ilmi, etteivät kaikki perheiden sisäiset ongelmat ole nuoren "syytä", vaan myös vanhempien olisi välillä katsottava peiliin. Elokuvassa muunmuassa näytetään esimerkki siitä, että joskus vanhemmat eivät ole valmiita vanhemmuuteen, vaan huitelevat kaupungilla kuin teinit konsanaan, mikä pakottaa vanhemmat sisarukset huolehtimaan nuoremmista. Aikuistenkin olisi ymmärrettävä olla hankkimatta lapsia, jos ei ole valmis niistä huolehtimaan.

     Toinen nykyaikana yleinen asia, joka elokuvassa tuodaan esille on uusioperheet. Elokuvan viidestä päähenkilöstä yhdellä, Petellä, on vielä vanhemmat yhdessä, neljällä muulla eronneet. Elokuva tekee kuitenkin myös selväksi, että vaikka vanhemmat olisivat vielä yhdessä, ei elämä silti välttämättä ole sen parempaa, kuin uusioperheissä. Esimerkiksi Peten vanhemmat eivät kanna suurempaa vastuuta pojastaan vaan jättävät hänet yksin kotiin ja ottavat äkkilähdön Milanoon. 

     Henkilökohtaisesti tykkään elokuvasta juuri siksi, ettei se kaunistele asioita, vaan tekee katsojalle selväksi että nuorten kiukuttelut ja mielenosoitukset kuuluvat aikuistumiseen ja pelkoon tulevasta. Elokuva kuitenkin sisältää ajatuksen siitä, ettei sellaisia ongelmia löydy, joista ei pystyisi pääsemään yli. 

Novelli

     Pöydälle oli kasattua kaikkea mahdollista mitä kunnon syntymäpäiväjuhlat tarvitsivat; oli sipsiä, dippiä, erilaisia limsoja, kakkua, pullaa ja karkkia. 

     "Hyvää 6-vuotissyntymäpäivää!" virnuilin parhaalle ystävälleni Katjalle  ja jos katse voisi tappaa, niin minä kasvaisin jo horsmaa.

     "Äiti sanoi, että se hakee VÄHÄN purtavaa meille nuorille..." Katja tuhahti ja katsoi silmät mustina keittiön pöydälle kasattua herkku vuorta. 

     Basson jytke jylisi koko talon läpi, jonkun väännettyä nupit kaakkoon ja silmänräpäyksessä Katja oli hävinnyt keittiöstä etsimään syyllistä. Tänään oli Katjan syntymäpäivä, 17. helmikuuta. Katjalla tuli 18 vuotta plakkariin ja pitihän sen kunniaksi pitää bileet. Katja oli aloittanut vanhempiensa suostuttelun jo hyvissä ajoin ja vanhemmat olivatkin loppujen lopuksi suostuneet menemään mummolaan yöksi, jotta nuoriso saisi juhlia. Katja tiesi, että kuolema koittaisi jos joku naapureista soittaisi poliisille ja siksi hän yritti parhaansa mukaan pitää melutasoa mahdollisimman pienenä, aika huonoin tuloksin. 

     Olin tutustunut Katjaan hänen ollessaan yläasteella rinnakkaisluokallani, tiemme kuitenkin erosivat Katjan lähdettyä urheilulukioon ja minun lähdettyä ammattikouluun opiskelemaan lähihoitajaksi. Suurin osa bileisiin osallistujista oli Katjan kavereita uudesta lukiosta ja siksi minä piilottelinkin keittiössä pikkunaposteltavien äärellä. Välillä keittiössä kävi sekalaista sakkia hakemassa juomista jääkaapista, mutta suurin osa ignoorasi minut täysin. Eikä se minua kyllä haitannutkaan.

       ''Anteeksi", tuntematon ääni rikkoi ajatukseni, "haluisitko vähän siirtyä, että saan lasin?" tummatukkainen poika väläytti minulle koko hammasrivin paljastavan hymyn. Siirryin sanaakaan sanomatta pois saarekkeen edestä, jotta poika saisi lasinsa.

      ''Miksi sä piilottelet täällä keittiössä?" pojan tummanruskeat silmät tuikkivat uteliaina. 

      ''En oikein kuulu teidän lukiolaisten joukkoon'', pinnistin pienen hymyn kasvoilleni. Miksi pojat aina saavat minut näin vaivaantuneeksi?

      ''Missä koulussa sä oot?''

      ''Sotessa, opiskelen lähihoitajaksi." Tämä small talk sai minut kokoajan vaivaantuneemmaksi.

      ''Mikä sun nimi on?'' ja taas poika väläytti sen pepsodent hymynsä. Onneksi olin taas käynyt istumaan, koska polvethan tässä pettäisivät alta.

      ''Juno'', nimeni aiheutti aina kuulijassaan jotenkin huvittuneen reaktion ja niin myös pojassakin, jonka kulmakarvat nousivat hitusen ja nauru kumpusi hänen kurkustaan. 

     ''Oikeesti? Vähän siistii! Mä oon Luukas", poika ojensi kätensä ja kättelimme, erittäin muodollista. ''Kerrohan Juno, onko sulla aikomustakaan tulla tonne olkkarin puolelle ja esimerkiksi niiku osallistua näihin bileisiin?" aivan kuin poika, tai siis Luukas, olisi piikitellyt minua, mutta sen pepsodent hymy paljasti sen vain kiusoittelevan.

     ''Öö en usko, enköhän lähde kotiin päin kohta", hymyilin ujosti ja pyöritin vaaleaa hiussuortuvaa sormeni ympärille. 

     ''Harmi'', Luukas sanoi äänellä, joka sai sydämenin heittämään voltin. Luukaksella oli jotain sanoinkuvaamattoman kiehtovaa ja olin varma, että hänen kuvansa jäisi pyörimään mieleeni vielä pitkäksi aikaa näiden bileiden jälkeen. 

     Hymyilin Luukakselle pahoittelevasti ja rupesin tekemään lähtöä, bileet eivät olleen minun juttuni. 

     ''Hei Juno!'' Luukas huudahti juuri kun olin pääsemässä ulos keittiöstä, "Oli kiva tavata", ja taas se hymy. 

     "Niin mustakin", vastasin ja väläytin parhaimman hymyni hänelle. 

     Onneksi Katjalta ei ollut pitkä matka meille ja en ollut kuollut matkalla hypotermiaan. Valelin naamaani lämpimällä vedellä, mikä sai kylmät poskeni kipristelemään. Luukaksen kuva pyöri edelleen päässäni ja oli pyörinyt koko kotimatkan. Sisimmässäni tiesin, että tulisin tuskin koskaan kuulemaan Luukaksesta uudestaan. Sen näköisellä pojalla oli sutinaa varmasti yhden jos toisen lukiolais tytön kanssa. 

     Vaihdoin yöpaidan päälle ja kipusin sänkyyni untuvapeiton alle ja samalla hetkellä kännykkäni piippasi viestin merkiksi.

     ''Kahville huomenna? :-) - Luukas"

Hyvä, paha yksinäisyys

     Jokainen ihminen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä. Meillä on tarve tuntea olevamme jollekin toiselle ihmisille tärkeä ja samalla meillä on tarve tuntea toinen ihminen läheiseksi ja tärkeäksi. On myös todistettu että jokainen ihminen kokee joskus yksinäisyyden tunteita. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ihmisellä seuraa. Ihminen voi olla yksinäinen vaikka hänellä olisi paljon ystäviä. 
     Sana "yksinäisyys" koetaan yleensä negatiivisena ja onkin tutkittu, että yksinäisyys johtuu yleensä jonkin tärkeän suhteen katkeamisesta. Yksinäisyyden taustalla saattaa olla esimerkiksi eri paikkakunnalle muuttaminen, kuolema tai avioero. Esimerkiksi avioero voi johtaa helposti yksinäisyyteen, koska tuttu päivärytmi muuttuu ja ei enää olekaan sitä samaa ihmistä johon tukeutua. Useimmiten tälläinen yksinäisyys voidaan voittaa, kun elämään tulee muuta sisältöä ja uusia ihmisiä ja sosiaalisia kontakteja. 
      Sinkkuus koetaan myös helposti yhtenä yksinäisyyden muotona. On tutkittu, että on kaikista vaarallisinta on elää keski-ikäisenä sinkkumiehenä. Sinkut turvautuvat helpommin alkoholiin rakkauden puuttuessa elämästä ja saattavat masentua. On tietenkin mahdollista, että ihminen nauttii sinkkuudestaan ja ei koe itseään yksinäiseksi. Esimerkiksi nuoret eivät yleensä koe itseään yksinäisiksi, vaikka olisivatkin sinkkuja, koska heillä on yleensä kaveripiiri turvaverkkona. Onkin erittäin tärkeää, että nuorilla on hyvät kaveripiirit, koska nykyaikana ollaan huolissaan nuorien syrjäytyneisyydestä. 
     Sinkkuudesta seuraava yksinäisyyden muoto on perheettömyys. On vaikeaa olla tuntematta itseään yksinäiseksi aikuisiällä, jos ei ole ketään jolle tuntisi olonsa tärkeäksi ja läheiseksi. Tai jos lapsi jää orvoksi on hyvin todennäköistä että hän masentuu ja tuntee olonsa yksinäiseksi, koska vanhemmat ovat yleensä lapsen elämän tukipilarit. 
     Yksinäisyys voi myös johtua esimerkiksi ihmisen omasta ujoudesta tai vaikkapa aspergerin syndroomasta. Yksinäisyys myös ruokkii helposti itseään, kun ihminen käy miettimään miksei hän onnistu ihmissuhteissaan yhtä mallikkaasti kuin muut, hän voi ahdistua ja ei uskalla enää tuoda itseään esille sosiaalisissa tilanteissa. 
     Yksinäisyys ei aina tarkoita huonoja asioita, se voi sisältää myös paljon hyvää. Yksin ollessa on helpompia keskittyä ja saa parempia tuloksia kuin hälyn keskellä. Jokainen ihminen tarvitsee oman levähdys hetkensä, jolloin hän saa olla aivan rauhassa ja miettiä omaa elämäänsä. Se ei tarkoita ihmisen olevan välttämättä yksinäinen, jos hän haluaa joskus olla omassa rauhassa. 

Tiivistelmä Mikko Puttosen "Lue romaani, tajuat muita" - artikkelista

     "Lue romaani, tajuat muita" on Mikko Puttosen Tiede-lehteen joulukuussa 2012 kirjoittama artikkeli, missä Puttonen käsittelee fiction positiivisia vaikutuksia ihmisiin.
     Artikkelissaan Puttonen kertoo romaanien ja novellien opettavan toimimaan muiden ihmisten kanssa, eli kirjojen lukeminen opettaa ihmiselle sosiaalisia taitoja. Puttonen myös kertoo ahkeran lukijan oppivan paljon ja lukeminen lisää mielikuvitusta. Fiction lukeminen myös vähentää Puttosen mukaan stressiä ja kirjan henkilöihin samaistuminen voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja mielipidettä joitain asioita kohtaan. Lukeminen siis kasvattaa myös suvaitsevammaksi.
     Fiction lukeminen myös kartuttaa lukijan sanavarastoa, kertoo Puttonen, onhan kirjoitettu kieli ylivoimaisesti paras uusien sanojen lähde. Uusia sanoja oppii, koska lukiessa kohtaa useammin uusia sanoja kuin esimerkiksi puhutussa kielessä. Lukijan ajattelutapa myös kehittyy hänen vastaanottaessaan kirjoittajan sanomaa, jota hän vertaa aiemmin hankkimaansa tietoon ja rakentaa omaan ajattelutapaansa.
     Fiction lukemisen edut ovat perusteltuja ja monesti tutkittuja asioita, esimerkiksi monet yliopistojen professorit, kuten Keith Oatley, ovat tutkineet lukemisen hyötyjä. Oatley tutki fiction lukemisen vaikutusta sosiaalisen elämän taitoihin, kun taas Maryanne Wolf tutki kuinka syventävä lukeminen liittyy ajattelun kehittymiseen. Wolf on ollut huolissaan nykyajan internetin suosion kasvusta ja kuinka verkkolehtiä luetaan tavallisten sijaan entistä enemmän ja pikaselailu netissä ei kehitä lukijan omaa ajattelua samalla tavalla, kuin aidon kirjan tai lehden lukeminen.

Mielipidekirjoitus

     Kävin pari viikkoa sitten hakemassa pikkuveljeni hänen hoitopaikastaan. Autooni istuttuaan pikkuveljeni ensimmäiset sanat olivat, "Iida, mikä on homo?". Kysymyksestä hieman hämmentyneenä vastasin veljelleni, "miksi sie semmosen haluut tietää?" "Koska hoitopaikan muut pojat sanovat miuta homoksi." kuului vastaus, enkä olisi voinut olla järkyttyneempi.
     Kiusaaminen on alati kasvava ongelma ja yleensä kun puhutaan kiusaamisesta pinnalle nousee kysymys "miksi". Johtuuko kiusaaminen kiusaajasta? Kiusatusta? Kenties opettajasta tai koulun, hoitopaikan tai esikoulun ilmapiiristä? Koko yhteiskunnasta? Varmaa on kuitenkin, ettei kiusaaminen johdu koskaan vain yhdestä noista tekijöistä, vaan kiusaaminen on monen eri asian summa.
     Kiusaaminen alkaa nykyään jo yhä nuorempien keskuudessa, etenkin lasten keskuudessa nimittely alkaa jo hyvin pienenä. Kiusaamista voi toki ilmetä ihan missä tahansa elämänvaiheessa, kuten koulu- ja työpaikkakiusaamisena. Alistavan perheväkivallan voi myös ajatella yhtenä kiusaamisen muotona, koska alistaminenhan tarkoittaa sitä, että jotain toista ihmistä pidetään huonompana kuin toista ja niin myös kiusaamisessa ajatellaan.
     Kiusaamiseen riittää nykyään syyksi vain se, että joku erottuu joukosta olemalla esimerkiksi pienikokoisempi, pukeutumalla tai puhumalla eri tavalla tai pitämällä erilaisista asioista kuin muut. Kiusaaminen taas ilmenee henkisenä tai fyysisenä kiusaamisena. Henkiseen kiusaamiseen kuuluu muun muassa haukkuminen, syrjiminen, alistaminen ja selän takana pahaa puhuminen. Fyysiseen kiusaamiseen taas kuuluu esimerkiksi töniminen ja pahimmissa tapauksissa hakkaaminen ja potkiminen.
     Kiusatuksi tulemisella voi olla todella pitkät seuraukset, se voi tehdä ihmisestä aran ja epäsosiaalisen loppuelämäkseen. Kiusaaminen voi myös luoda ihmiselle ikuisen luottamuspulan muita ihmisiä kohtaan, ainakin silloin jos hyvistä ystävistä onkin yhtäkkiä tullut kiusaajia. Pahimmassa tapauksessa kiusaamisesta voi tulla kiusatulle niin kauhea helvetti, ettei hän näe muuta keinoa kuin lopettaa elämänsä, eli tehdä itsemurhan. Haluaako kukaan ottaa toisen ihmisen kuolemaa omiin nimiinsä? En usko.
     Minusta kiusaaminen ei ole ikinä oikein. Ihmisille olisi annettava mahdollisuus olla omia itsejään jo pienestä pitäen, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että erottuisi massasta. Ketään ei tulisi "rangaista" omana itsenään olemisesta, koska se ei ainakaan toivottavasti tuo minkäänlaista mielihyvää kenellekään nähdä kuinka kiusattu ihminen vähitellen menettää elämänilonsa ja vetäytyy kuoreensa. Nykyään erilaisuudesta on tullut tabu ihmisten keskuudessa ja joidenkin mielestä meidän kaikkien pitäisi olla kuin samasta muotista valetut, vaikka erilaisuushan on vain rikkaus.

1b

a.     Tarjoilijan siirtyessä pois Emilin näköalan edestä, yksinäinen mies oli jo kadonnut kuin tuhka tuuleen. Popliinitakki oli edelleen tuolin selkämyksellä ja se huokui yksinäisyyttä.
      Emil särpi lihakeittoa suihinsa ja ei saanut miestä mielestään. Miehessä oli ollut jotain sanoinkuvaamattoman kiehtovaa, mutta samaan aikaan miehestä oli myös huokunut jonkinlainen sekopäisyys.
      Emil sai lihakeittonsa syötyä ja valmistautui lähtöön. Putkituolin jalat aiheuttivat taas korvia vihlovan äänen Emilin noustessa pöydästään. Emil ei myöskään voinut vastustaa kiusausta ottaa popliinitakkia mukaansa, koska eihän se nyt voinut kuppilaankaan jäädä. Emil tiesi, että takki oli ainut keino selvittää kuka yksinäinen mies oli ja Emil ei vaan voinut antaa asian olla.
      Ulkona oli taas alkanut tihuttamaan vettä ja Emil lisäsi kävelynopeuttaan laittaen samalla popliinitakin oman takkinsa sisään suojaan, ettei se vaan kastuisi.
      Emilin päästessä kotiin, hän meni suoraan huoneeseensa, lukitsi oven ja levitti popliinitakin sängylleen. Oman takkinsa Emil vei lasitetulle parvekkeelle pingotetulle pyykkinarulle roikkumaan.
       Emil ei ollut itsekään aivan varma miksi yksinäisestä miehestä oli tullut hänelle näin suuri pakkomielle alle puolessa tunnissa, mutta hän tiesi ettei voinut saada mielenrauhaa ennen kuin saisi selville kuka mies oli. Emil työnsi kätensä varovaisesti popliinitakin etutaskuun, aivan kuin hän pelkäisi sen menevän rikki. Emil tunsi sormiaan vasten sileän pinnan ja veti taskusta ulos valokuvan. Emil oli varma, että valokuva oli vanha ja kokenut kovia, koska osa valokuvan väreistä oli mennyt sekaisin. Emil kuitenkin erotti kuvasta yksinäisen miehen ja vähän nuoremman naisen.
       Emilin sydän jätti yhden lyönnin välistä, kun hän tajusin kuka nainen kuvassa oli.

b. Lappeenranta, Itsenäisyydenkatu, maaliskuu, makaroonilaatikko, Jari Sillanpää, kettu

      Lumi narisi kangaskenkieni alla tarpoessani talomme viereistä mäkeä ylös. Mielessäni kirosin parasta ystävääni Jiriä syvimpään hornan tuuttiin; taas se oli ylipuhunut minut johonkin sen maailmankaikkeuden parhaimman suunnitelman toteutukseen maaliskuussa kello kolmelta yöllä.
     Pakkanen sai poskipääni kipristelemään ja hengitykseni höyryämään ja kiedoin toppatakkiani tiukemmin ylleni. Oli ollut fiksua laittaa pelkkä Jari Sillanpään fanipaita takin alle, taattu kipeys tästäkin tulossa.
     Erotin Jirin jo kaukaa Itsenäisyydenkadun kulmasta sen punaisesta toppatakista. Jiri oli varmasti Lappeenrannan ainut poika, joka käytti punaista toppatakkia, eikä sitä voinut vähempää kiinnostaa mitä ihmiset siitä ajatteli.
    "Siun hiukset sopii miun takkiin", Jiri virnisti päästyäni sen luo ja hipelöi mustan piponi alta sojottavia punaisia suortuvia, jotka olivat vielä aikaisemmin päivällä olleet vaaleat. 
    "Joo ihan sitä varten vaan värjäsin, että kaikki tajuais meidän olevan kuin paita ja peppu", irvistin ja pihalla värjöttely ärsytti minua kokoajan enemmän.
    "Älä kehtaa Nalle olla noin äkänen", Jiri maanitteli. Minun oikea nimeni oli Nella, mutta minua oli kutsuttu pienestä pitäen Nalleksi ja Jiristä se oli jotenkin erittäin hupaisaa.
    "Haluisitsie nyt vaan kertoo minkä takii miun piti raahautuu keskellä yötä tänne pakkaseen?" tiuskaisin ja loin Jiriin veitsenteräviä katseita.
    "Koska tänä yönä pitäisi näkyä tähdenlentoja!" Jiri hihkaisi ja oli yhtä innoissaan kuin pikkulapsi jouluna, raukka kun ei ollut koskaan nähnyt tähdenlentoa.
    "Et oo tosissas...."
    "Hei Nalle, jotai tiimihenkeä peliin nyt!" Mistähän pirun tiimihengestä toi nyt jauhoi.... "Kiivetään vaikka sen hylätyn ladon katolle, niin sieltä näkee parhaiten." Jiri ehdotti ja ennen kuin ehdin edes vastaamaan, se lähti tarpomaan kohti latoa ja minä tietenkin lähdin liukastelemaan perässä.
    "Äiti oli tehnyt makaroonilaatikkoa, niin otin sitäkin evääksi. Ja kuumaa kaakaota tietenkin!" Jiri hihkui kävellessään pari metriä edelläni ja minä vain pyörittelin silmiäni.
    "Että ihan kunnon eväsretki tiedossa...", mutisin, "mikset sie pyytänyt vaikka Sampoa siun kanssa kattomaan tähdenlentoja? Teillä olisi varmasti ollut oikein romanttinen hetki makrulootan ja tähdenlentojen äärellä." Äänessäni oli jotain outoa purevuutta, jonka tarkoituksesta en ollut itsekään ihan varma.
     Pääsimme vihdoin ladolle ja kiipesimme sen katolle. Jiri oli myös varautunut viltillä josta kiitin kauniisti kieriytyessäni siihen kuin muumio.
    "Onks siulla noin kylmä?" Nyökkäsin hampaat kalisten vastaukseksi ja Jiri kiersi käden ympärilleni.
    Yksinäinen kettu pyöri ympyrää ladon reunalla ja samaan aikaan tähdenlennot rikkoivat taivaan. Hymy levisi Jirin korvasta korvaan ja sen siniset silmät sädehtivät.
     Olisin voinut jäädä siihen hetkeen ikuisesti; Jirin kainaloon tähdenlentojen alle.

1. tunnin tehtävä

    Valitsin tukea kirjoittamiseen-kurssin, koska tykkään kirjoittaa niin asiatekstejä, kuin mielikuvitustakin vaativia tekstejä. Kurssi käy myös hyvin täytekurssina, jos näyttää siltä etteivät kaikki 75 kurssia ole tulossa täyteen. Kurssi on myös mielestäni todella hyödyllinen ajatellen yo-kirjoituksia.
   
   Minusta siitä, että osaa kirjoittaa hyviä ja monipuolisia asiatekstejä on todella paljon hyötyä ajatellen esimerkiksi yo-kirjoituksia. On myös tärkeää osata kirjoittaa asiallisesti, jos esimerkiksi aikuisena joutuu tekemisiin asiakirjojen tai muiden virallisten papereiden kirjoittamisen kanssa.

    Vahvuuteni kirjoittajana on luovat tekstit. Tykkään käyttää mielikuvitusta ja kirjoittaa asioista mitä toivoisin tapahtuvan. Kehittymistä kaipaan jaksotuksessa, koska yksi jaksoni saattaa olla todella pitkä tai sitten vastapainona vain yhden lauseen mittainen...

   Pidin yhdessä vaiheessa henkilökohtaista blogia, mutta nyt sekin on jäänyt kameran puutteen vuoksi... Pienempänä kirjoitin myös satuja pikkusisaruksilleni ja muitakin novelleja.  Nykyään kirjoitan välillä päiväkirjaa.

   Opettajan tekemä tehtävälista näyttää mielestäni ihan hyvältä. Toivoisin kyllä, että luovaa kirjoittamista olisi vähän enemmän... Luovaa kirjoittamista ja asiatekstejä voisi olla yhtä paljon, niin ne toimisivat vastapainoina toisilleen. Toivoisin myös, että kielioppia kerrattaisiin vähän, koska varmasti aika monella on jotkin kielioppisäännöt unohtunut tässä kesän aikana.

   http://yle.fi/uutiset/nakokulma_voimmeko_me_mamutkin_nostaa_kissan_poydalle/6739528

   Mielestäni juuri tämä artikkeli on todella hyvä, koska minusta on ihanaa, että joku vihdoin nostaa kissan pöydälle ja sanoo suunsa puhtaaksi suomalaisten alkoholin käytöstä!